Aurinko on koko viikon paistanu ja samanlaiset kelit näyttää jatkuvan alkavallakin viikolla. Eilen ja tänään pakkasin Iidan, ahkion, lumikengät, sauvat, eväät sekä Mökön ja Taimin autoon ja ajettiin kylille.

Lauantaina jätettiin auto Karilan Navettagallerian pihaan ja siitä riippusiltaa pitkin Äkäsjoen yli ja kohti Kukastunturia. Puurajalle asti mentiin vanhoja lumikekäpolkuja, koirilla oli helppoo ja miun kävely oli helppoo, mut ahkio oli kuin kivireki, kun ahkion kaatumistukien kanssa polun leveys ei riittäny. Välillä mentiin umpisessa, jossa ahkio kulki hyvin, mutta koirat ja mie raahauduttiin eteenpäin. Puurajalla siirryttiin sit ladun reunaan tai ei sitä nyt laduksi voinu kutsua, sen verran tuuli oli lunta kinostanu, et latua ei paljoa näkyny. Kukakselta laskeuduttiin sit Kotamajalle ansaittua taukoa pitämään. Takas käveltiin Kotamajan huoltoreittiä eli kelkan jälkeä. En ees laittanu lumikenkiä jalkaan, sen verran kova oli baana kävellä.

Tänään sit jätettiin auto Kesänkijärven parkkipaikalle ja lähdettiin siitä taasen lumikenkäpolkuja Kesänkitunturin sivustaa kohti Tahkokurun laavua. Taas ähelsin välillä umpisessa, mut parhaita etenemispaikkoja oli jo umpeen menneet lumikenkäpolut, jotka juuri ja juuri erotti edessään. Koirat ja ahkio ei uponneet ja itelläkin oli kova pohja alla. Laavulle päästyä ei kuitenkaan maltettu vielä taukoa pitää, kun Iidakin nukku vielä, vaan kiivettiin Kesängin huippujen välissä olevaan satulaan, johon Pirunkuru toiselta puolen päättyy. Tänään Pallaksen tunturit näky selvemmin kuin eilen, eikä muutenkaan maisemissa ollu valittamista. Ja vaikka ei oltu kaukana kylältä, niin tästä suunnasta ei kylää näy ollenkaan, joten ihan kuin ois ollu vähän kauempanakin sivistyksestä retkeilemässä Palailtiin takas laavulle sinne tänne kaarrellen pitkin tunturin rinnettä. Aurinko ihanasti lämmitti laavulla, joka oli hyvin tuulelta suojassa. Tunturissa tuuli puhalsi ihan yhtä kovasti kuin eilenkin. Paluumatka autolle menikin sit melkein kokonaan jänkiä pitkin tallustellessa, loppumatkasta vedin taas ahkiota alamäkeenkin, toisaalta valmis polku hyvin jarrutti ahkiota, niin ettei se koko ajan puskenu minnuu etiäpäin.

Arton pikkukamera on tehny katoamistempun ja isoa kameraa en viittiny mukana raahata, joten ainut kamera mikä oli matkassa oli kännykässä oleva. Kuvia tuli kyllä otettua, mutta pitää kattoo mitkä viittii näyttää julkisesti ja joku päivä lisätä kuvapuolelle.

Koirapuolen uutisia sen verran, että Aarrekin, joka on nykyään Gizmo, lähti uuteen kotiin Yli-Muonioon huskyn ja kahden kleinpitzin kaveriks. Kuviakin sain jo uudesta kodista tai lähinnä kavereista, mutta laittelen niitäkin näkyville kunhan ehdin.

Mökön pennuille kuuluu hyvää, pikaisesti kävin pari viikkoa sit Rovaniemellä Taigaa kattomassa ja olipa se komea! Aika riiviö hampaistaan, mutta muuten aivan ihana.

Luulin jo ettei Vilmalle enää juoksuja tule, kun se ei syksyllä ollu juoksussa, kun muut oli. No, nyt se sit pitikin taas oikein extrapitkän juoksun, pisti häntää sivuun naapurin Artulle yli kaks viikkoo ja ulisi lenkillä, kun haisteli Artun pissejä. Ja karkasi jopa pellolta irtiollessa Artun pihaan, kun luulin et nappipäivät ois ollu jo ohi. Nyt kun Vilman juoksu sit alkaa lopulta loppua, niin Taimi alotti taas omansa.

Vilma täytti tän kuun alussa 13 ja Taimi 3. Mökö täytti 4 helmikuun lopussa, myöhästyneet onnittelut kaikille Taimin ja Mökön sisaruksille!

Poropaimennuskisojakin käytiin pari viikkoa sit kattomassa. Omat koirat jätettiin Iidan kaa kotiin ja kirjaimellisesti keikuttiin aidalla perjantain ja lauantai. Kiva oli nähä tuttuja, niin vanhoja kuin uusiakin. Yötä oltiin Kienajanselällä hirvikämpällä, joka olikin mukava paikka keskellä ei mitään.