Sain ystävältäni Niinalta Hermannikakun, ystävyyskakun, jota tehään 10 päivää. 9 päivää on helppoo hämmentelyä ja parina päivänä lisätään vähän sokeria, jauhoja ja maitoa, mutta kun 10 päivä vihdoin koittaa, päästään itse asiaan..

Parin viikon flunssasta ja jälkiflunssasta pikku hiljaa toipuessani koitti tuo maaginen 10 päivä ja ajatus oli vaan heittää tarvittavat aineet kulhoon, vähän sekotella ja eikun uuniin ja sit vaan maistamaan. Mutta kun kaikki ei menny ihan niin yksinkertasesti..
 
Pari päivää ennen h-hetkeä meijän kaapissa oli kokonainen 200 grammanen fazerin sininen varattu kakkua varten, mutta tänään siitä oli hädintuskin jäljellä tarvittava 100 grammaa. Pilkoin suklaan tupperwaren silppuriin, jolla luulin pääseväni helpoiten suklaan rouhimisesta (luulin nähneeni Niinankin sitä käyttäneen suklaan silpomiseen) ja koska sipulinkin silppominen kyseisellä vempaimella käy käden käänteessä. Ja kuinkas kävikään, väänsin hampaat irvessä silppuria, eikä juuri mitään tapahtunu. Eikun suklaat leikkuulaudalle ja veitellä kimppuun. Tuloksena jotain suklaasilppua ja sormet sulaneessa suklaassa, paljonkohan suklaata kakkuun asti lopulta pääty?
Omenoita piti raastaa.. mutta missä on raastin? Ei tuolla, ei tuolla, ei tuolla, ei tuolla, ei tuolla.... lopulta siis lopulta se löyty astian kuivauskaapista..
Loppujen lopuksi taikina alko olla valmista, mutta miten se on niin kovaa? Pakko lisätä vähän maitoa, että sen sais jotenkin kakkuvuokaan.. siis mihin? Kakkuvuokaan, siis sellaseen missä on reikä keskellä, missähän miun kakkuvuoka on? Ei tuolla, ei tuolla, ei tuolla.. siis eihän miulla oo kakkuvuokaa!! Kaivoin kaapista irtoreunakakkuvuoan, ei kait se makuun vaikuta, missä sen paistaa..?
Rasvasin vuoan ja sit korppujauhotus, missä on korppujauho? Ei tuolla, ei tuolla, tuolla se on. Kaadoin sitä vuokaan pussista, mut miks korppujauhoa on enemmän pöydällä ja lattialla kuin vuoassa. Pussin kyljessä ammottava repeämä..
Just kun meinaan kaataa taikinan vuokaan, huomaan tiskipöydällä leikkuulaudalla raastetut omenat, eihän ne suinkaan vaan meinannu unohtua taikinasta.. ei tosiaankaan! Olinkin meinannu ne viimesenä taikinaan laittaa..
Lopulta kakku uuniin, tässä vaiheessa Arto oli jo jonkun kerran kysyny, mitä sie teet? Ja koska se valmista?
Hetken päästä ihmettelen käryä ja muistan samalla, että aiemmin päivällä paistoin uunissa lihaa ja siitä vähän roiskahti rasvaa uunin pohjalle. Pyyhin sen kyllä heti pois, mutta miun piti pestä uuni ennenkuin alan sitä uudestan lämmittämään.. meinasko miulta taas unohtua jotain? Ei meinannu vaan unohtu..
Johtukohan tää kaikki siitä, että yleensä en saa keittiössä tehä mitään yksin, kun Iida on aina auttamassa, mutta nyt se vaan leikki olohuoneessa..
Kakku on kohta paistunu, jännityksellä ootan mitä siitä tulee. Niinan kakku maistu ainakin tosi hyvälle, saa nähä miten tän miun kakun kanssa käy..