Kaikista sateisista säätiedotuksista ja tuntureille annetuista ukkosvaroituksista huolimatta meillä oli loistavat vaelluskelit Koilliskairassa. Reittimme oli Raja-Jooseppi - Kiertämäjärvi - Anterinmukka - Vongoivankammi - Muorravaarakka - Sarvioja - Aittajärvi.

Anterinmukan ja Vongoivan välillä nuotiopaikalla lettuja paistaessamme alkoi tummat ukkospilvet lähestyä ja viritimme erätoverista katoksen, jossa makoilimme suojassa vesi- ja raesateelta ukkosen pauhua kuunnellen. Muuten koko matkalla ei satanu kuin pieniä kuuroja ja näkyvyys oli hyvä. Kumma kanto reppujansa pari päivää, sitten selkä alko jumittaa ja Humppa herrasmiehenä kantokin sit loppumatkan kaikki koirien ruuat.

Näimme mahtavia maisemia, nautimme hienoista säistä ja herkullisista retkiruuista, eikä tarvinnut kiirehtiä, kun valoa riitti vaikka olisi yötä myöten vaeltanu. Tämä olikin tosi kiva juttu, koska ruskan aikaan syksyllä pitää aina vähän hoppuilla, että ehtii yöpaikkaan ennen pimeän tuloa.

Muutamia sääskiä lenteli siellä täällä viikon aikana, kunnes viimesenä päivänä laskeuduimme Kuotmuttipäältä Maantienkurun nuotiopaikalle. Sitten iski sääsket ja mäkärät kimppuun, toisaalta ankean nuotiopaikan piristyksenä oli mahtavan suuret hillankukat ja puron varren keltaset rentukat. 

Muita vaeltajia emme juuri nähneet kuin tupien ympäristössä, vaikka autoja sekä Raja-Joosepissa, että Aittajärvellä oli aika paljon. Tuntureilla menevät reittivalintamme taisi olla muista poikkeava, mutta näimmepähän matkalla taas koko Koilliskairan komeuden.

Kaiken tämän jälkeen totesimme että ajankohta reissulle oli kaikinpuolin loistava ja kaikki meni hyvin, vaikkakin kasvot sai niin paljon aurinkoa, että olemme aika punanaamasia. Ainut asia, mikä varusteista unohtu matkasta oli aurinkorasva. Jotenkin ei lähtiessä uskonu, että säät olisi niin lämpimät, välillä suorastaan helteiset.

Sirpa ja Pirkko hoitelivat kuvaus puolen, kuvia tulee näkyville kunhan niitä heiltä saan.