Tiistai iltana jäi avantouintikin väliin, kun Kumma järjesti meille vähän säpinää. Tulin töistä ja Kumma ravasi mökkiä ees taas, läähätti ja teki pesää. Oli tehnyt sitä jo muutaman tunnin, Arto oli vapaalla ja oli nähnyt show:n siitä asti kun tuli kylältä kotia.

Reilu pari kuukautta sitten meillä kävi kylässä Reetta ja Veikko husky. Luulin Kumman juoksun jo ohimenneen, koska se murisi Veikolle ja muutenkin käyttäytyi kuin juoksu olisi jo mennyt ohi. Ja Reetta sano, et ei Veikko ole koskaan ollu nartuista kiinnostunut. Koirat olivat siis tarhassa, eikä sieltä mitään ääniä kuulunut. Ilmeisesti siellä oltiin ihan vähän vaan puuhasteltu ja ihan hipihiljaa, koska Kumma sitten tiistai iltasella 20.30 pyöräytti mielenkiintoisen värisen uros pennun.

Huomasin kyllä reilu pari viikkoa sitten, että Kummalta tihkuu vähän maitoa, mutta ajattelin et se johtuu valeraskaudesta, jonka Mökön pennut on aiheuttaneet. Vilmahan on aina tihkunut maitoa valeraskaana, vaikkei pentuja meillä ole ollutkaan. Tunnustelin myös Kumman mahaa, enkä havainnut siellä mitään, eikä minkäänlaisia liikkeitäkään tuntunut.

Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että joku irtokoira olis käyny häkin läpi hommailemassa. Mutta aika näyttää minkä näköinen tästä ylläri pennusta tulee. Ja ehkä sen olikin tarkoitus syntyä, kun Mökö menetti yhden omistaan.

Toista kymmentä vuotta meillä on ollu narttuja ja uros, eikä vahinkoja ole koskaan sattunu ja nyt kun ei Kapua enää ole, niin johan napsahtaa. Kapusta oli kyllä tosi helppo lukea koska tytöillä on juoksut alkamassa, sen jälkeen se rauhottui ja innostui uudelleen vasta kun nappipäivät koittivat, jolloin se oli helppo pitää tytöistä erillään. Ehkäpä pitäs hommata uros, niin pysyis tarkemmin kärryillä juoksuista ;)

No, mutta nyt meillä on sit pentuja kahdessa tasossa, Mökön pennut isossa pentulaatikossa ylätasolla keittiön puolella ja Kumma pienokaisensa kanssa olohuoneessa alatasolla. Taas on ollu useampi päivä 30-35 pakkasta ja Vilma on Taimin kanssa majaillut saunamökissä, kun ei enää oikein voi tästä asuinmökistä rajata niille tilaa ja emot ovat paljon rauhallisempia, kun ei pennuttomat häärää pentulaatikkojen lähettyvillä.

Mökön pennut alkaa olla aika vilkkaita ja painimista riittää. Iida on ollu pentulaatikossa mukana ja sillä on vähintään yhtä hauskaa kuin pennuilla, kun pennut pureksii ja nuolee. Iida leikittää niitä leluilla, silittelee, halailee ja välillä antaa pusuja kirsuille, jolloin pennut innostuu Iidan nenää nuolemaan. En olis ikinä uskonu, että noin pieni voi noin rauhallisesti ja varmoin ottein olla pentujen kanssa, taitaa Iidasta tulla koiratyttö:)