Huhtikuun alussa potkuroin taas Kilpisjärveltä kohti Haltia Humpan, Piken, Saiman ja Satun kanssa. Hanget oli hohtavat, Kilpiksellähän on ollu tänä talvena ihan kiitettävän reilusti lunta! Jos viime talven reissulla aurinko paisto kuus päivää, niin nyt näimme välillä aurinkoa ja naamat kyllä sai rusketusta reissun aikana, mutta lunta tuli ja oikein kunnon myrskyjen kera. En oo kyllä tuollasessa kelissä ollu ennen liikenteessä! Toisaalta kova tuuli piti huolen siitä, että välillä reilustikin satanu lumi ei jääny reitille, vaan meni vauhilla siitä yli. Mut hyvin päästiin reissu kuiten tekemään, luisto oli itse asiassa parempi kuin viimeksi. Myrskylukemissa temponu ainainen vastatuuli hidasti kyllä menoa melkosesti. Mie en ees yrittäny Pitsukselta Haltille, mut Pike, Saima ja Satu kävivät myrsky yön tuulen vähän laannuttua huipulla, näkemättä kuiten yhtään mitään. Potkuritkin oli karanneet alastullessa näkymättömiin, mutta onneks löytyneet ehjinä alempaa.

Hohtavista hangista on nautittu Ylläksellä koko kevät ja ennen vappua tuli reilu kerros uutta lunta jo roskaantuneitten hankien päälle. Tunturissa on ollu loistavat ulkoilukelit, Arto ja tytöt on lasketelleet tosi paljon ja mie oon sit lumikenkäilly koirien kaa ympäriinsä. Nyt on hissit jo kiinni, mut eilen laavulla makkaranpaisto puuhien lomassa Iida kirmasi Y1:lle ja oli auttanu reippaana hissimiehiä purkamaan ankkurihissejä talvivarastoon.

Taigahaun kenneliin synty 2 narttu ja 4 urospentua maaliskuun puolessa välissä. Pari kertaa ehin käyvä Taigaa ja pentuja ihastelemassa Rovaniemen reissuilla. Nyt on ensimmäinen pentu jo lähteny reippaana uuteen kotiin ja muutkin yhtä lukuunottamatta lähiaikoina. Heidi saakin nauttia sitten yhen pennun koulutuksesta ennenkuin se pääsee omaan perheeseen myöhemmin kesällä. 

Paimennus reissut Pelloon Minnan ja Ahin luokse olivat antosia. Porot hieman säikky Hepun vaaleaa väriä, mutta fiksuna nuorena miehenä se ei liikoja hötkynny ja osas vähentää painetta tarvittaessa. Myös Humppa, Mökö ja Kumma pääs aitaan ja kaikki toimi omalla tavallaan hienosti. Humppaa nyt pitää vähän patistella, se kun yrittää luistaa edelleen hommista jäämällä miun selän taa norkoilemaan. Mököltä löyty selvästi rohkeuden merkkejä, varsinkin toisella aitaan menolla ja Kummahan tekee niin paljon töitä kuin vain veteraanina jaksaa, pitäen kuiten järjen touhussa koko ajan mukana. Kummalla oli aijassa enemmän merkkejä raskaasta hengityksestä, kuin normi oloissa ja niinpä kun käytin tytöt keskiviikkona rokotuksella pyysin eläinlääkäriä kuuntelmeen sydämen. Äänet oli hiukan heikot tai huonosti kuultavissa. Sivuääniä ei kuulunu, mut epäilys nesteen kerääntymisestä keuhkoihin ilmeisesti vaikeuttaa sydän äänien kuulumista. Vilmallahan oli samaa ongelmaa vanhempana. Pyysin myös tarkastamaan Kumman kyljessä olevan irtonaisen patin. Ite oon ollu sitä mieltä et se on rasvapatti ja niin oli eläinlääkärikin. Jos ei hälyttävästi ala suurentua tai kiinnittyä, niin ei oo hätää. Kumma on kyllä jaksanu tosi hyvin kaikki kevään lenkit, ollaanpa oltu tasamaalla tai tunturissa, joten kyllä se edelleen on hyvä kuntonen veteraani.

Pelastusetsintä harkatkin päästiin pienen kevätsesonki tauon jälkeen alottamaan torstaina. Oulussa käytiin Sannan ja Satun kaa kouluttautumassa pelastuskoira kouluttajiksi pari viikkoa sitten, joten nyt on uusia oppeja kesän reeneihin. Viikon päästä lähen Hepun kaa pyörähtämään Kittilän näyttelyssä ja seuraavana päivänä ois Satu-Marian verijälkikoulutus. Eikä Iidallakaan oo eskaria jälellä kuin kolme viikkoa, saa nähä kerkeekö lumet ennen sitä lähteä. Yöpakkasia on riittäny monta viikkoa, eikä lumet oo paljoa hävinneet. Joki on kuiten auki, joten tulvaa tässä ootellaan.

Paistoin äsken tyttöjen kaa ison läjän karjalanpiirakoita ja nyt mahat ähkyssä herkullisista piirakoista otetaan rennosti. Iida alkaa olla aika mestari kuorien ajelussa, Pietakin kovasti opettelee pikku kaulimella. Iidan rypytyskin alkaa sujua siihen malliin, et ilmotti seuraavan kerran paistavansa piirakat yksin :)