Isäni yllättävän poismenon jälkeen oon kasaillu elämää taas kokoon. Jämsä-Jukola tuli niin pian hautajaisten jälkeen, etten pystyny sillon vielä asiasta kertomaan, mutta siellä sain ajatuksiani taas kokoon. Sain keskityttyä vain suunnistukseen, mikä teki hyvää suuren surun jälkeen. 

Hepun kanssa kävin Heinäveden näyttelyssä nappaamassa ROP-pennun tittelin. Heidi ja Taiga on jatkaneet hienoa toko uraansa ja Taigan pentusuunnitelmat etenee. Sopivia uroksia on etitty ja kun varmistus saadaan, kuka vaihtoehdoista valikoituu, uutisoidaan Heidin kaa tahoillamme.

Iida alotti eskarin ja Pietakin pääsee taas kerhoon touhuamaan. Vauhtia ja ääntä riittää, elämä jatkuu työntekoon palaten. Pääsinkin aika unelmahommiin pariksi viikoksi: vaellusoppaaksi. Kaks kertaa tuli peräkkäisinä viikkoina pistettyä kenkää toisen eteen Ylläs-Hetta välillä Lapland Classic vaelluksella. Säät oli aivan mahtavat, yks sadepäivä koko aikana ja ruskan etenemistä oli ilo seurata mukavien asiakkaiden kanssa. Muutaman kuvan ehin matkalla napata, niistä jotain albumissa https://picasaweb.google.com/102654614845974903242/YllasHettaX2183082013

Syksy jatkuu muutamilla opashommilla ja muullakin työnteolla. Lokakuun lappalaiskoirien erikoisnäyttelyyn haaveilen ehtiväni, toivottavasti ainakin Hepun karva ettisi siihen mennessä kasvamaan.