Tiistaina pitäs suunnata auton keula täältä Kainuusta kohti Kilpisjärveä kera Sirpan, Kirstin ja yhen koiran. Niin ja tietysti ylipakatut rinkat ja kymmenet pienet nyssäkätkin pitäs mukaan muistaa ottaa. Kovasti oon aatellu ottaa Mökön mukaan, mutta mielessä on pyöriny, että lähtiskö kuiten Kumma matkaan. Mökö on kyllä jo pari päivää totutellu repun kantoon, mutta silti Kummalle tekis tosi hyvää tuollanen viikon mittanen liikuntasuoritus. Toisaalta sillä on hirvee karvanlähtö ja kun sääennusteet näyttää aika sateista viikkoa (toivottavasti ennusteet on pielessä), niin Kumman kastuessa voin vaan kuvitella kuinka märkä ja karvanen teltta ois aamusin. Mökön turkki kun kuivaa hetkessä, eikä se juuri märkänäkään tunnu märältä. No, tässä on vielä pari päivää aikaa miettiä. Toivotaan kuiten, että ruskaa olis jo edes hieman näkyvissä, ainakin Ylläkselle jäi jo jokunen keltalehtinen koivu ja punertavia mustikanvarpuja, kun viime viikolla sieltä tänne etelämpään lähettiin.

Eilen kävin kattomassa toisenlaista ruskaa eli Taigan sulhasta Lumikummum Lapinleimu Ruskaa. Kuvia ei valitettavasti ole laittaa, kun kamera on Artolla Rukalla ja kännykällä otettuja en saa täällä siirrettyä koneelle. Kivaltahan se poitsu näytti, ihanat korvat, jykevä luusto, kevyt liike ja tiheä, saksittu turkki. Turkkia on niin paljon, että Ruska oli joutunu helteisen kesän kunniaksi hieman parturiin. Eihän tässä luultavasti ole enää kuin puoli toista kuukautta, kun päästään Heidin ja Taigan kanssa riijuureissulle tänne Paltamoon.

Kun palaamme vaellukselta, kuvia ja juttua tulee Kirstin blogiin ihailtavaksi http://suakkuna.vuodatus.net/. Jotain juttua kirjoitan toki tännekin, mutta kameraa en aio mukaan ottaa, luotan jälleen Kirstin mainioihin kuvaustaitoihin.