lauantai, 8. elokuu 2015

Kellokas Hunga 1.6.2007-7.8.2015

Eilen jouduin luopumaan ihanasta ja hurmaavasta Humpasta😪

Humppa tuli meille reilu kolme vuotta sitten. Heti se sopeutui narttulaumaamme ja muutaman viikon meillä oltuaan lähettiin Koilliskairaan vaeltamaan. Humppa ei vastustellu sille selkään laittamiani reppuja ja kun Kumman selkä kipeytyi toisen vaelluspäivän jälkeen, joutui Humppa loppureissun kantamaan molempien ruoat eikä se Humppaa haitannu.

Elokuussa 2012 Mäntyrannan Minna valitsi Humpan Viirulle sulhaseksi ja tämänkin homman Humppa hoiti onnistuneesti. Meille tästä onnistumisesta tuli monen ajatus mutkan jälkeen Heppu.

Kaksi kertaa kävimme potkurivaelluksella Kilpisjärveltä Haltin suunnalla ja monia muitakin ikimuistoisia vaelluksia ja retkiä ehittiin yhessä tekemään. Ja olihan Humppa miun apuoppaana Lapland Classicissa, kahteen kertaan vaellettiin Ylläkseltä Hettaan peräkkäisinä viikkoina.

Pelastusetsintää ehittiin harrastamaan parisen vuotta. Humppa tykkäsi, mikäs sen mukavampaa kuin löytää metästä ihmisiä ja saaha niiltä herkkuja!

Toukokuun lopulla Humpan toisesta sieraimesta alko vuotamaan verta sillon tällön pieniä määriä. Humppa muuttu pikkuhiljaa vaisummaksi, ei enää leikkiny niinkuin ennen, laihtui vaikka ruoka maistui ja muuttui surullisen oloseksi. Verikokeissa kaikki näytti olevan kunnossa. Joensuussa tehyssä nenäontelon tähystyksessä löyty jonkinlainen "hetula"  heti sieraimen takaa. Siitä otettiin koepalat patologiselle tutkittavaks, kun ei suoraan pystyny sanomaan mistä oli kyse. Patologiselta tuli lopulta selvyys mikä Humppaa vaivasi: pahanlaatuinen kasvain, hitaasti etenevä mutta levittää etäpesäkkeitä ympäröiviin kudoksiin. En halunnu Humpan kärsimyksiä enää kotiatuloa kauempaa pitkittää ja niinpä kun eilen nenästä alko verta tulemaan enemmän, päästin Humpasta irti.

Kuvia Humpasta löytyy kotisivujen kuvalinkistä.

Kiitos kasvattaja Jounille ihanasta koirasta. Kiitos Matille luottamuksesta että sain Humpan meille. Kiitos Satulle poikien hoijosta. Kiitos Jaanalle ja Johannalle viimesestä!

Humppaa jäi suremaan iso joukko sen silmistä hurmaantuneita rapsuttajia!

 

 

tiistai, 23. kesäkuu 2015

Pennut parhaimmillaan

Pennut on pian jo viisviikkosia, aika on taas hurahtanu kuin siivillä! Ovat tosi samanpainosia, reilu parikilosia karvapalloja. Sisällä eivät juuri enää viihy, ulkona on tilaa rymytä ja rellestää. Sisällä on niin kuumakin mukamas et kauheesti pitää läähättää. Ruoka maistuu neljästi päivässä, Peppi toiveikkaana oottaa pennuilta jämiä, mut eipä sille jää muuta kuin lautasen nuoleminen muutamista murusista puhtaaks. Peppi syö kans neljästi päivässä ja ruokahalu on loputon! Hyvin on pennut hoitanu kaikinpuolin, Mököä edelleen kotipihassa provosoi, joten en niitä vahtimatta jätä keskenään, mut lenkillä ei oo mitään ongelmia. Kummakin hyvin kiinnostuneena touhuaa pentujen kaa mut kyl siitä jo näkee ettei kauheen pitkään isoisomummo enää jaksa touhuta keskipisteessä, varsinkin kun oli noita lämpimiä päiviä. Ottaa oman paikkasa vähän sivummalta ja kattelee sieltä muitten touhuja.

Kaikki pennut on reippaita, mut nyt näkyy miten erilaisia ne kuiten ovat:
Kulta on tuumailija ja nautiskelija, ei turhia hötkyile ja on kaikkeen tyytyväinen, ihana sylivaavi😍
Taika eli Unna on rämäpää, kiljuu kurkkusuorana jos joku suututtaa, menee miettimättä ja jos tulee nenille niin sit tulee! Välillä touhuaa omia juttujaan niin keskittyneesti ettei nää eikä kuule mitään mitä ympärillä tapahtuu.
Voima on sekotus siskojansa, harkitsevampi kuin Taika mut vauhtia piisaa😃 tänään Heppu, Peppi ja Humppa lähtivät höpelönä juoksee pihaa ympäri, Voima perässä minkä pienistä kintuista pääsi ja sit jäi ihmettelee kun ei pysynykkään perässä. Kulta istu ja katto vauhtihirmuja vierestä eikä yrittänykkään vauhtiin mukaan. Unna touhus jotain omiaan eikä ollu pätkääkään kiinnostunu ympärillä käytävästä rallista. 

Hepun kaa valmistaudutaan Kittilän hakukokeeseen, toivottavasti nyt päästäis kun pentujen syntymän venyminen esti Kuusamoon kokeeseen lähön. Samalla ootetaan kovasti montako pentua Taiga pyöräyttää Taigahaun kenneliin😊

 

 

sunnuntai, 24. toukokuu 2015

Aurinkopennut synty 22.5.

Juurikin laskettuna päivänä ja viikon ainoana aurinkoisena päivänä :)

Synnytys lähti hyvin käyntiin, mutta vesien tulon jälkeen homma pysähty. Niinpä lähdimme eläinlääkärille. Ensimmäinen pentu, musta narttu syntyi normaalisti. Sen jälkeen homma taas tyssäsi ja niinpä Minna alkoi valmistella leikkausta. Iida piti hyvän huolen mustasta nartusta ja mie avustin Minnaa parhaani mukaan. Ekana ulos saatiin parkki narttu ja viimeisenä iso merkkinen uros. Kaikki kolme olivat tosi isoja, puolen kilon kahta puolen. 

Peppi ja pennut voivat hyvin, mutta jouduin kuitenkin perumaan hakukokeeseen menon Kuusamoon Hepun kanssa. Katotaanpa mihin kokeeseen tähtäämme..

Kuvia oon kännykällä napsinu, joten eivät oo kovin kummosia, kuvat löytyy täältä http://picasaweb.google.com/karvapallonkennel

Pennun kyselijöitä on ollu runsaasti, valitettavasti nyt vain kolme perhettä saa pennun. Mutta kuinkas sattukaan: Pepin emä Taiga astutettiin samana päivänä kun nämä pennut synty eli toiveissa on et Taigahaun kenneliin olisi pentuja tulossa :)

lauantai, 21. maaliskuu 2015

Aurinko pentuja :)

Sijotusnarttuni Karvapallon Korpikevään Taiga "Peppi" alotti juoksunsa juuri kolmivuotis synttärien tuntumassa. Sulhaseksi ajattelin omaa urostani Humppaa. Humppa sai kokeilla parina päivänä: Peppi kiinnosti joka kerralla aluksi ja Humppa nuoli ja nuohosi Peppiä, joitakin kertoja kävi selässä, mut lopullinen kipinä jäi syttymättä. Koska luotan näissäkin asioissa luonnon valintaan, en alkanu milläänlailla väkisin hommaa hoitamaan. Niinpä annoin Humpan pojalle Poikkikorvan Hulvattomalle Humpalle "Hepulle" mahollisuuven. Ja Heppuhan ei kauaa miettiny kun homma oli hoijettu, hetimiten osittaisen auringonpimennyksen jälkeen. Ja siitähän se ajatus tuli aurinkopennuista :)

Peppi on perus perhekoira, sopeutuvainen ja lapsiin tottunu. Heppu on hulvattoman hauska, aina valmis touhuun ja tekee ruokapalkalla mitä vain. Erittäin leikkisä ja lapsiin tottunu. Harrastan Hepun kaa pelastusetsintää ja Heppu suoritti viime syksynä pelastuskoiraliiton haku peruskokeen hyväksytysti. Tulevalle kesälle tavotteena haku loppukokeen päivä ja pimeäkokeeseen osallistuminen. Yhistelmän sukusiitosprosentti 8. sukupolvella 0,58%.

Nyt pijetään peukut ja varpaat pystyssä et pentuja tulis viikolla 21. Varauksia on pari, jos kiinnostuit, ota yhteyttä puhelimitse tai sähköpostilla.

 

maanantai, 6. lokakuu 2014

Koira viikonloppu

Pitkästä aikaa päivitystä, alotetaanpa tuoreimmista kuulumisista eli eilisestä sunnuntaista. Osallistuin elämäni ekaa kertaa mihinkään koirakokeeseen, paljon on tullu harrastettua, mutta nyt jos sais jotain näkyvääkin ja hyödyllistä aikaseks. Ylläksen pelastuskoirat järjesti Pelastuskoiraliiton haku peruskokeen, johon osallistui kuusi oman yhistyksen koirakkoa. Puolet osallistujista oli lapinkoiria, joten sekin teki kokeesta itelle entistä mielenkiintosemman. Pelastusetsintää ollaan ehitty reilu vuosi täällä harrastamaan mukavalla porukalla ja kaikki koirat roduista riippumatta ja omistajat ovat kovasti edistyneet. Testaajaksi meille saapu Reija Stenbäck Espoosta ja maalimiehiksi saimme hyvän porukan kyläläisiä, iso kiitos heille!

Mie sain Hepun kaa oottaa vuoroa viimestä edelliseen asti, odottavan aika oli aika pitkä! Aika rennoin mielin kuitenkin päästiin maastoon. Hallinta osion seuraaminen meni Hepun pientä taakse jäämistä lukuunottamatta hyvin ja paikkamakuu täydellisesti. Reija totes, et Heppu on kuin kuningas maatessaan kylmän rauhallisesti tilannetta seuraten. Sitten vain valjaat päälle ja etsintäalueelle toteuttamaan etsintäsuunnitelmaa. Heppu teki hyvin töitä, pieni pisto etsintäalueen keskelle ja siitä kohti ekaa nurkkaa ja pian alko kuuluva ilmasu haukku raikua. Reija sano heti, et onpa hyvän laatunen haukku nuorella koiralla. Sitten nurkan tarkastuksen kautta etiäpäin läpi pajupuskien ja syviä vesikuoppia väistellen. Oisin voinu edetä vähän helpompaakin maastoa pitkin keskemmällä aluetta, mutta halusin ettei alueen reuna jää Hepulta tarkastamatta. Ei menny kauaakaan kun tuli toinen ilmasu toisen nurkan suunnalta ja yhtä pontevasti kuin ekakin. Tän jälkeen Heppu teki pienen koukkauksen alueen ulkopuolelle, pieni vislaus ja samantien hajulla kohti kolmatta maalia. Haukku alko vähän rauhallisemmin, pieni tauko ja näin et kiersi maalin toiselle puolelle ja sit kunnon haukku. Siinä vaiheessa ratamestari Paavo sano, et kuus minuuttia menny eli aikaakin jäi runsaasti, kun aikaa peruskokeessa on 20 minuuttia. Sitten vain kuuntelemaan Reijan kommentit ja saamaan kirjallinen arvostelu ja toteamaan et koekirjaan tuli merkintä "hyväksytty". 

Kaikki kolme lapinkoiraa sai kokeen hyväksytysti suoritettua, joten edelleen vahvistus siitä, että tämäkin laji on tälle miun omalle rodulle aika luontanen vain vahvistu. Itellä on tavotteena ens kesänä mennä loppukokeeseen ja suorittaa sekä päivä että pimeä etsintä. Heppu on nyt syksyn aikana kokeen takia saanu enemmän etsintäreeniä kuin Humppa, mut nyt otan jonkun aikaa Hepun kaa vähän rauhallisemmin, ettei nuorta poikaa polteta loppuun liialla reenaamisella ja keskityn Humpan reenaamiseen. Eihän sitä tiijä, vaikka innostusin Humpankin peruskokeeseen ens kesänä viemään, vaikka ikää Humpalla on sit jo kaheksan.

Sunnuntaina kävi sijotusnarttuni Peppi (Korpikevään Taiga) luonnetestissä Rovaniemellä, pisteitä tuli +125, laukauskokematon. Ja lauantaina luonnetestissä käväs Pepin veli Moyo (Korpimetson Sointi), pisteitä + 155, laukausvarma. Viikkoa aikasemmin luonnetestissä kävi edellisten sisko Lempi (Korpikosken Laulu), pistein +157, laukauskokematon. Eli hienosti meni luonnetestit sisaruksilta. Lempi on näyttäny taitonsa myös tokokisoissa, saaden elokuun lopulla kolmannen ykköstuloksen alokasluokassa ja TK1:n eli nyt Heidi reenaa Lempin kaa avoimen luokan liikkeitä. Ja taitaa Lempille olla vähän muitakin suunnitelmia Heidin mielessä, niistä enemmän Taigahaun kennelin sivuilla.

Pentu puolellakin on tapahtunu pari Karvapallojen suvun jatkumista. Talven Tarmo eli Rico on ollu isänä Tositouhun kennelin pentueessa ja Roihun Polttaja eli Jekku on ollu isänä Katajavaaran kennelin pentueessa. Ricolle on myös tehty Pompen testaus ja todettu terveeksi tältä osin. Molemmille urhoille taitaa olla tulossa morsiamia uudemmankin kerran.

Surullisempia uutisia tulee sitten Kapun ja Vilman eka pentueen osalta, josta elossa on enää ainut tyttönen Taigasohvi. Velipojat Joonatan (josta kirjoitin jo aiemmin), Kasper ja Jesper ovat päässeet pilvipaimeniksi. Pitkät ja hyvät elämät sai pojat elää ja ilahduttaa perheitään. 

Edesmenneen isäni koiraa Vinkaa (Pilvipolun Vinkkatassu) sain kesäloma reissulla nähä harva se päivä. Vinkalla oli sitkeä korvatulehus päällä ja mie sain toimia sairaanhoitajana. Vinka on aina ollu tosi nirso ottamaan lääkkeitä ja niinpä Seppo ja Tuula halus et mie annan lääkkeet ja hyvinhän se suju. Vinka piristy silmissä ja vaikka kunto välillä vähän ailahtelee, on poitsu ikäsekseen vielä melkosta terästä. Ja kun saa viettää luksuselämää huomion keskipisteenä, ihan oman vauhdin ja innon mukaan, niin mikäs on eläkepäiviä viettää. 14.10 ikää tulee jo 16-vuotta ja siitä isot onnittelut Vinkalle!!

Heinäkuun vietimme Tytin (Tytön Tyllerön) vieraana, Arto ja Teemu töitä tehen, lapset riekkuen ja myö Riikan kaa ruokahuollosta, marjastuksesta ja koirien yölenkittämisestä huolehtien. Koko heinäkuun oli niin hirveä helle, ettei päivisin juuri lenkille lähetty, eikä muutenkaan tullu paljon liikuttua koululta kuin uimarannelle suunnaten. Tyttikin alkaa olla siinä iässä, että elämä on rauhottunu ja tasapainottunu. Tytin veli Sulo (Pojan Pallero) on käyny silmätarkissa ja silmät on edelleen terveet, hieno homma!