Pitkästä aikaa päivitystä, alotetaanpa tuoreimmista kuulumisista eli eilisestä sunnuntaista. Osallistuin elämäni ekaa kertaa mihinkään koirakokeeseen, paljon on tullu harrastettua, mutta nyt jos sais jotain näkyvääkin ja hyödyllistä aikaseks. Ylläksen pelastuskoirat järjesti Pelastuskoiraliiton haku peruskokeen, johon osallistui kuusi oman yhistyksen koirakkoa. Puolet osallistujista oli lapinkoiria, joten sekin teki kokeesta itelle entistä mielenkiintosemman. Pelastusetsintää ollaan ehitty reilu vuosi täällä harrastamaan mukavalla porukalla ja kaikki koirat roduista riippumatta ja omistajat ovat kovasti edistyneet. Testaajaksi meille saapu Reija Stenbäck Espoosta ja maalimiehiksi saimme hyvän porukan kyläläisiä, iso kiitos heille!

Mie sain Hepun kaa oottaa vuoroa viimestä edelliseen asti, odottavan aika oli aika pitkä! Aika rennoin mielin kuitenkin päästiin maastoon. Hallinta osion seuraaminen meni Hepun pientä taakse jäämistä lukuunottamatta hyvin ja paikkamakuu täydellisesti. Reija totes, et Heppu on kuin kuningas maatessaan kylmän rauhallisesti tilannetta seuraten. Sitten vain valjaat päälle ja etsintäalueelle toteuttamaan etsintäsuunnitelmaa. Heppu teki hyvin töitä, pieni pisto etsintäalueen keskelle ja siitä kohti ekaa nurkkaa ja pian alko kuuluva ilmasu haukku raikua. Reija sano heti, et onpa hyvän laatunen haukku nuorella koiralla. Sitten nurkan tarkastuksen kautta etiäpäin läpi pajupuskien ja syviä vesikuoppia väistellen. Oisin voinu edetä vähän helpompaakin maastoa pitkin keskemmällä aluetta, mutta halusin ettei alueen reuna jää Hepulta tarkastamatta. Ei menny kauaakaan kun tuli toinen ilmasu toisen nurkan suunnalta ja yhtä pontevasti kuin ekakin. Tän jälkeen Heppu teki pienen koukkauksen alueen ulkopuolelle, pieni vislaus ja samantien hajulla kohti kolmatta maalia. Haukku alko vähän rauhallisemmin, pieni tauko ja näin et kiersi maalin toiselle puolelle ja sit kunnon haukku. Siinä vaiheessa ratamestari Paavo sano, et kuus minuuttia menny eli aikaakin jäi runsaasti, kun aikaa peruskokeessa on 20 minuuttia. Sitten vain kuuntelemaan Reijan kommentit ja saamaan kirjallinen arvostelu ja toteamaan et koekirjaan tuli merkintä "hyväksytty". 

Kaikki kolme lapinkoiraa sai kokeen hyväksytysti suoritettua, joten edelleen vahvistus siitä, että tämäkin laji on tälle miun omalle rodulle aika luontanen vain vahvistu. Itellä on tavotteena ens kesänä mennä loppukokeeseen ja suorittaa sekä päivä että pimeä etsintä. Heppu on nyt syksyn aikana kokeen takia saanu enemmän etsintäreeniä kuin Humppa, mut nyt otan jonkun aikaa Hepun kaa vähän rauhallisemmin, ettei nuorta poikaa polteta loppuun liialla reenaamisella ja keskityn Humpan reenaamiseen. Eihän sitä tiijä, vaikka innostusin Humpankin peruskokeeseen ens kesänä viemään, vaikka ikää Humpalla on sit jo kaheksan.

Sunnuntaina kävi sijotusnarttuni Peppi (Korpikevään Taiga) luonnetestissä Rovaniemellä, pisteitä tuli +125, laukauskokematon. Ja lauantaina luonnetestissä käväs Pepin veli Moyo (Korpimetson Sointi), pisteitä + 155, laukausvarma. Viikkoa aikasemmin luonnetestissä kävi edellisten sisko Lempi (Korpikosken Laulu), pistein +157, laukauskokematon. Eli hienosti meni luonnetestit sisaruksilta. Lempi on näyttäny taitonsa myös tokokisoissa, saaden elokuun lopulla kolmannen ykköstuloksen alokasluokassa ja TK1:n eli nyt Heidi reenaa Lempin kaa avoimen luokan liikkeitä. Ja taitaa Lempille olla vähän muitakin suunnitelmia Heidin mielessä, niistä enemmän Taigahaun kennelin sivuilla.

Pentu puolellakin on tapahtunu pari Karvapallojen suvun jatkumista. Talven Tarmo eli Rico on ollu isänä Tositouhun kennelin pentueessa ja Roihun Polttaja eli Jekku on ollu isänä Katajavaaran kennelin pentueessa. Ricolle on myös tehty Pompen testaus ja todettu terveeksi tältä osin. Molemmille urhoille taitaa olla tulossa morsiamia uudemmankin kerran.

Surullisempia uutisia tulee sitten Kapun ja Vilman eka pentueen osalta, josta elossa on enää ainut tyttönen Taigasohvi. Velipojat Joonatan (josta kirjoitin jo aiemmin), Kasper ja Jesper ovat päässeet pilvipaimeniksi. Pitkät ja hyvät elämät sai pojat elää ja ilahduttaa perheitään. 

Edesmenneen isäni koiraa Vinkaa (Pilvipolun Vinkkatassu) sain kesäloma reissulla nähä harva se päivä. Vinkalla oli sitkeä korvatulehus päällä ja mie sain toimia sairaanhoitajana. Vinka on aina ollu tosi nirso ottamaan lääkkeitä ja niinpä Seppo ja Tuula halus et mie annan lääkkeet ja hyvinhän se suju. Vinka piristy silmissä ja vaikka kunto välillä vähän ailahtelee, on poitsu ikäsekseen vielä melkosta terästä. Ja kun saa viettää luksuselämää huomion keskipisteenä, ihan oman vauhdin ja innon mukaan, niin mikäs on eläkepäiviä viettää. 14.10 ikää tulee jo 16-vuotta ja siitä isot onnittelut Vinkalle!!

Heinäkuun vietimme Tytin (Tytön Tyllerön) vieraana, Arto ja Teemu töitä tehen, lapset riekkuen ja myö Riikan kaa ruokahuollosta, marjastuksesta ja koirien yölenkittämisestä huolehtien. Koko heinäkuun oli niin hirveä helle, ettei päivisin juuri lenkille lähetty, eikä muutenkaan tullu paljon liikuttua koululta kuin uimarannelle suunnaten. Tyttikin alkaa olla siinä iässä, että elämä on rauhottunu ja tasapainottunu. Tytin veli Sulo (Pojan Pallero) on käyny silmätarkissa ja silmät on edelleen terveet, hieno homma!