Eilen iltalenkille lähtiessä ulkona odotti yllätys: maa oli valkeana ja lunta satoi isoilla hattaroilla lisää. Mikä ihana valkeus kellojen siirron pimennettyä illat.
Tänään aamulenkille lähtiessä totesin, että maantie on niin liukas autojen tampattua lumen asfaltin pintaan, joten pääsisimme talven ekalla potkurilenkille. Niinpä kun Iida kävi päiväunille ulos vaunuihin, otin valjaat esiin. Potkurit ja lumikolat Arto oli jo viikonloppuna nostanu varastosta pihalle.
Kumma ei edelleenkään tykkää hirmusesti valjaiden pukemisesta ja totesin samalla, että Kummapa on hieman pulskassa kunnossa, kun oon vähän lisänny talven lähestyessä ruokamääriä. Valjaat olivat melkein tiukat, mutta mahtuivat vielä. Kunhan lunta tulee riittämiin lumikenkäilyyn ja umpihankihiihtoon, niin eiköhän Kummakin sutjakoidu entisiin mittoihin.
Mököllä on ruokahalu lisääntyny selvästi, joten massussa lienee jokunen pentu kasvamassa :)
Vilma jäi vinkumaan tarhaan, sekun ei viiti eikä oikein jaksa enää juosta kunnolla potkurin rinnalla, niin saa tyytyä rauhallisempiin lenkkeihin. Taimi sen sijaan veti, mutta Kumma ja Mökö päättivät taas, että Taimi saa tehdä työt, hyö vaan juoksee mukana. Ei Taimikaan kyllä ollu viime talven vetoinnossa, Mököstä puhumattakaan, mutta lienee myös juoksuajoilla olevan vaikutusta innokkuuteen.

2019654.jpg

Tie oli niin liukas,että oli tosi hankala potkia ite, saati jarruttaa, mutta onneks tien reunassa oli tamppaamatonta lunta, josta sai hyvän pidon.
Toivottavasti hyvät potkurointi kelit jatkus, eikä vähäset lumet häviäis, niin ihana on kävellä kun kuulee lumen narinan kengänpohjissa ja näkee kun koirat nauttii poskiaan lumeen hangaten.