Iltarasteilla tuli käytyä Ylläksellä kolme kertaa ennen siirtymistä tänne Kainuuseen. Täälläkin käytiin kerran Kajaanin puolessa iltarasteilla ja vimmattu että oli itikoita ja paarmoja! Jostain saatiin sitten päähän lähteä Kainuun rastiviikolle Suomussalmen puoleen. Artohan on siellä ennenkin suunnistanu, mutta miulle ja Iidalle tämmöset isot suunnistus ympyrät oli ihan uutta. Mitä nyt olin vuosia sitten Liperissä Pärnävaaralla Jukolanviestissä järjestystä valvomassa Liperin Kennelkerhon talkoo porukassa.

Niinpä sitten viime sunnuntaina suuntasimme kohti ensimmäistä kisapäivää. Kuntosarjassahan myö mentiin ja päädyttiin Iidan kaa kaikkina neljänä kisapäivänä lyhyeen B-rataan. Eka päivänä tehtiin yhellä rastilla oikein kunnon pummaus, muuten meni ihan mukavasti ja kun sääkin oli vilpoisa, niin mikäs oli metässä mennä.

Tiistaina sää oli samanmoinen ja nyt tuli pari pientä kierrosta, mutta muuten meni sujuvasti ja nautiskeltiin taas menosta. Mitä nyt kaipailtiin kunnon kangasmaastoja, joita täällä ei ollu. Suota ojineen, jalkoihin tarrautuvine varvikoineen ja upottavine mättäineen, hakattuja aukeita, sammaleista pehmeää mettää...

Torstaina sää hieman lämpeni, mutta oli vielä siedettävä. Mitä nyt tehtiin ylimääränen koukkaus juomarastin kautta, kun oli ihan hirvee jano ja koukkauksesta ei tullu turhan pitkää. Paria rastia jouduttiin taas hieman hakemaan, mutta kaikki löyty.

Torstaina oltiin liikenteessä asuntoautolla ja jäätiin Suomussalmelle yöksi, mikä olikin fiksu ratkaisu. Oltiin siis tänään perjantaina suht ajoissa lähössä mehtään ja vaikka päivä meni suunnistuksellisesti ihan pieleen, niin ehittiin ennen tummien pilvien saapumista maaliin. Luulin, että oltiin yli kaks tuntia tarvottu ristiin rastiin, mutta jäihän se aika reilusti alle sen. Kelikin oli meikäläisen mittapuun mukaan ihan liian lämmin ja aurinko porotti, onneks otettiin juomapullo letkulla matkaan, ilman sitä ei ois tullu mittään.

Tänään lähtöönkin oli reilu kilometri matkaa, kun muina päivinä lähtö oli ihan kisakeskuksen tuntumassa. Siitä huolimatta lähettiin tuolle lyhyelle B-radalle, jälkikäteen vois viisastella, että tuossa kuumuudessa lyhyt C ois voinu olla sopivampi. Mutta periks ei annettu, vaikka useampaa rastia haettiin oikein kunnolla. Iida jakso kannustaa sanomalla "äiti löytää rastit" ja "sisulla", jota käskin Iidan hokea aina kun tuntu et nyt mehut loppuu ja kantapäissä olevat rakot alko tuntua sietämättömiltä rakkolaastareista huolimatta

Iida kulki miulla rinkassa ja sekös sai muut hieman pitkillä meitä kattomaan. Mutta kannustusta saatiin, niin metässä kuin maalisuorallakin. Saa nähä vieläkö ens kesänä mennään tällä tyylillä vai joko Iida menee omilla jaloilla lasten rataa ja ite saa vaan seurata perässä. Intoa Iidalla ainakin on rastien löytämisessä ja kovasti Iida tutkii karttaa ja osaa sieltä jo näyttää karttamerkkejäkin.

Rastiviikon tuloksia löytyy täältä http://www.resultfellows.com/krv2009/