Tänään keli lauhtui niin, että kannoin pennut aamupäivällä vähäksi aikaa pihalle ja siitäkös riemua riitti.


Ei paljoa epäröintiä kylmästä maasta, vaan lumi pöllyten pennut juoksivat ja Mökökin innostui oikein kunnolla niiden kanssa peuhaamaan. Pennut työnsivät kuonot lumeen ja maistelivat sitä, nostivat tassut penkan päälle ja nauttivat ihanan puhtaasta uudesta lumesta.

Iltapäivällä koittikin ensimmäinen autoreissu, kun matkasimme eläinlääkärille sirutukseen. Mökö lähti mukaan, niin ihmeissään se oli kun pakkasin pentuja matkaan. Koko matkalla takaa ei kuulunut mitään vikinöitä, vaikka näkikin että ressiä hieman pukkasi uuteen asiaan tutustuminen.

Vuoron perään pennut olivat nätisti tutkittavina ja saivat omat sirunsa niskaan melkein ääntä päästämättä. Kotimatka sujui yhtä rauhallisesti, mutta heti kun huomasivat, että ollaan tutussa ympäristössä, niin leikit alkovat.

Nykyinen sirutus ja rekisteröinti systeemi on kyllä helppoa, ei mitään ylimääräisiä lippujen ja lappujen täyttöjä, vaan kaikki tiedot yhdessä pentue ilmoituksessa ja rekisteröinti maksujakaan ei enää tarttee miettiä eri luokittain.

Kumman pikkuinen kasvaa kohisten, painoa on jo yli kilo ja silmät alkaa aukeamaan. Kummakin pikkuhiljaa malttaa jättää silmäteränsä ja viettää välillä aikaa pentulaatikon ulkopuolella. Sulassa sovussa ne Mökön kanssa hoitavat isompia pentuja, jotka ihmeissään haistelevat Kummaa, mutta eivät yritäkään mennä sitä imemään.

Kuvia on otettu aika reilusti, vielä kun joku päivä ehtisi ne tuonne kuvapuolelle laittamaan..