Humppa tuli meille reilu kolme vuotta sitten. Heti se sopeutui narttulaumaamme ja muutaman viikon meillä oltuaan lähettiin Koilliskairaan vaeltamaan. Humppa ei vastustellu sille selkään laittamiani reppuja ja kun Kumman selkä kipeytyi toisen vaelluspäivän jälkeen, joutui Humppa loppureissun kantamaan molempien ruoat eikä se Humppaa haitannu.

Elokuussa 2012 Mäntyrannan Minna valitsi Humpan Viirulle sulhaseksi ja tämänkin homman Humppa hoiti onnistuneesti. Meille tästä onnistumisesta tuli monen ajatus mutkan jälkeen Heppu.

Kaksi kertaa kävimme potkurivaelluksella Kilpisjärveltä Haltin suunnalla ja monia muitakin ikimuistoisia vaelluksia ja retkiä ehittiin yhessä tekemään. Ja olihan Humppa miun apuoppaana Lapland Classicissa, kahteen kertaan vaellettiin Ylläkseltä Hettaan peräkkäisinä viikkoina.

Pelastusetsintää ehittiin harrastamaan parisen vuotta. Humppa tykkäsi, mikäs sen mukavampaa kuin löytää metästä ihmisiä ja saaha niiltä herkkuja!

Toukokuun lopulla Humpan toisesta sieraimesta alko vuotamaan verta sillon tällön pieniä määriä. Humppa muuttu pikkuhiljaa vaisummaksi, ei enää leikkiny niinkuin ennen, laihtui vaikka ruoka maistui ja muuttui surullisen oloseksi. Verikokeissa kaikki näytti olevan kunnossa. Joensuussa tehyssä nenäontelon tähystyksessä löyty jonkinlainen "hetula"  heti sieraimen takaa. Siitä otettiin koepalat patologiselle tutkittavaks, kun ei suoraan pystyny sanomaan mistä oli kyse. Patologiselta tuli lopulta selvyys mikä Humppaa vaivasi: pahanlaatuinen kasvain, hitaasti etenevä mutta levittää etäpesäkkeitä ympäröiviin kudoksiin. En halunnu Humpan kärsimyksiä enää kotiatuloa kauempaa pitkittää ja niinpä kun eilen nenästä alko verta tulemaan enemmän, päästin Humpasta irti.

Kuvia Humpasta löytyy kotisivujen kuvalinkistä.

Kiitos kasvattaja Jounille ihanasta koirasta. Kiitos Matille luottamuksesta että sain Humpan meille. Kiitos Satulle poikien hoijosta. Kiitos Jaanalle ja Johannalle viimesestä!

Humppaa jäi suremaan iso joukko sen silmistä hurmaantuneita rapsuttajia!

Kaikki pennut on reippaita, mut nyt näkyy miten erilaisia ne kuiten ovat:
Kulta on tuumailija ja nautiskelija, ei turhia hötkyile ja on kaikkeen tyytyväinen, ihana sylivaavi😍
Taika eli Unna on rämäpää, kiljuu kurkkusuorana jos joku suututtaa, menee miettimättä ja jos tulee nenille niin sit tulee! Välillä touhuaa omia juttujaan niin keskittyneesti ettei nää eikä kuule mitään mitä ympärillä tapahtuu.
Voima on sekotus siskojansa, harkitsevampi kuin Taika mut vauhtia piisaa😃 tänään Heppu, Peppi ja Humppa lähtivät höpelönä juoksee pihaa ympäri, Voima perässä minkä pienistä kintuista pääsi ja sit jäi ihmettelee kun ei pysynykkään perässä. Kulta istu ja katto vauhtihirmuja vierestä eikä yrittänykkään vauhtiin mukaan. Unna touhus jotain omiaan eikä ollu pätkääkään kiinnostunu ympärillä käytävästä rallista. 

Hepun kaa valmistaudutaan Kittilän hakukokeeseen, toivottavasti nyt päästäis kun pentujen syntymän venyminen esti Kuusamoon kokeeseen lähön. Samalla ootetaan kovasti montako pentua Taiga pyöräyttää Taigahaun kenneliin😊

Synnytys lähti hyvin käyntiin, mutta vesien tulon jälkeen homma pysähty. Niinpä lähdimme eläinlääkärille. Ensimmäinen pentu, musta narttu syntyi normaalisti. Sen jälkeen homma taas tyssäsi ja niinpä Minna alkoi valmistella leikkausta. Iida piti hyvän huolen mustasta nartusta ja mie avustin Minnaa parhaani mukaan. Ekana ulos saatiin parkki narttu ja viimeisenä iso merkkinen uros. Kaikki kolme olivat tosi isoja, puolen kilon kahta puolen. 

Peppi ja pennut voivat hyvin, mutta jouduin kuitenkin perumaan hakukokeeseen menon Kuusamoon Hepun kanssa. Katotaanpa mihin kokeeseen tähtäämme..

Kuvia oon kännykällä napsinu, joten eivät oo kovin kummosia, kuvat löytyy täältä http://picasaweb.google.com/karvapallonkennel

Pennun kyselijöitä on ollu runsaasti, valitettavasti nyt vain kolme perhettä saa pennun. Mutta kuinkas sattukaan: Pepin emä Taiga astutettiin samana päivänä kun nämä pennut synty eli toiveissa on et Taigahaun kenneliin olisi pentuja tulossa :)

Peppi on perus perhekoira, sopeutuvainen ja lapsiin tottunu. Heppu on hulvattoman hauska, aina valmis touhuun ja tekee ruokapalkalla mitä vain. Erittäin leikkisä ja lapsiin tottunu. Harrastan Hepun kaa pelastusetsintää ja Heppu suoritti viime syksynä pelastuskoiraliiton haku peruskokeen hyväksytysti. Tulevalle kesälle tavotteena haku loppukokeen päivä ja pimeäkokeeseen osallistuminen. Yhistelmän sukusiitosprosentti 8. sukupolvella 0,58%.

Nyt pijetään peukut ja varpaat pystyssä et pentuja tulis viikolla 21. Varauksia on pari, jos kiinnostuit, ota yhteyttä puhelimitse tai sähköpostilla.

Mie sain Hepun kaa oottaa vuoroa viimestä edelliseen asti, odottavan aika oli aika pitkä! Aika rennoin mielin kuitenkin päästiin maastoon. Hallinta osion seuraaminen meni Hepun pientä taakse jäämistä lukuunottamatta hyvin ja paikkamakuu täydellisesti. Reija totes, et Heppu on kuin kuningas maatessaan kylmän rauhallisesti tilannetta seuraten. Sitten vain valjaat päälle ja etsintäalueelle toteuttamaan etsintäsuunnitelmaa. Heppu teki hyvin töitä, pieni pisto etsintäalueen keskelle ja siitä kohti ekaa nurkkaa ja pian alko kuuluva ilmasu haukku raikua. Reija sano heti, et onpa hyvän laatunen haukku nuorella koiralla. Sitten nurkan tarkastuksen kautta etiäpäin läpi pajupuskien ja syviä vesikuoppia väistellen. Oisin voinu edetä vähän helpompaakin maastoa pitkin keskemmällä aluetta, mutta halusin ettei alueen reuna jää Hepulta tarkastamatta. Ei menny kauaakaan kun tuli toinen ilmasu toisen nurkan suunnalta ja yhtä pontevasti kuin ekakin. Tän jälkeen Heppu teki pienen koukkauksen alueen ulkopuolelle, pieni vislaus ja samantien hajulla kohti kolmatta maalia. Haukku alko vähän rauhallisemmin, pieni tauko ja näin et kiersi maalin toiselle puolelle ja sit kunnon haukku. Siinä vaiheessa ratamestari Paavo sano, et kuus minuuttia menny eli aikaakin jäi runsaasti, kun aikaa peruskokeessa on 20 minuuttia. Sitten vain kuuntelemaan Reijan kommentit ja saamaan kirjallinen arvostelu ja toteamaan et koekirjaan tuli merkintä "hyväksytty". 

Kaikki kolme lapinkoiraa sai kokeen hyväksytysti suoritettua, joten edelleen vahvistus siitä, että tämäkin laji on tälle miun omalle rodulle aika luontanen vain vahvistu. Itellä on tavotteena ens kesänä mennä loppukokeeseen ja suorittaa sekä päivä että pimeä etsintä. Heppu on nyt syksyn aikana kokeen takia saanu enemmän etsintäreeniä kuin Humppa, mut nyt otan jonkun aikaa Hepun kaa vähän rauhallisemmin, ettei nuorta poikaa polteta loppuun liialla reenaamisella ja keskityn Humpan reenaamiseen. Eihän sitä tiijä, vaikka innostusin Humpankin peruskokeeseen ens kesänä viemään, vaikka ikää Humpalla on sit jo kaheksan.

Sunnuntaina kävi sijotusnarttuni Peppi (Korpikevään Taiga) luonnetestissä Rovaniemellä, pisteitä tuli +125, laukauskokematon. Ja lauantaina luonnetestissä käväs Pepin veli Moyo (Korpimetson Sointi), pisteitä + 155, laukausvarma. Viikkoa aikasemmin luonnetestissä kävi edellisten sisko Lempi (Korpikosken Laulu), pistein +157, laukauskokematon. Eli hienosti meni luonnetestit sisaruksilta. Lempi on näyttäny taitonsa myös tokokisoissa, saaden elokuun lopulla kolmannen ykköstuloksen alokasluokassa ja TK1:n eli nyt Heidi reenaa Lempin kaa avoimen luokan liikkeitä. Ja taitaa Lempille olla vähän muitakin suunnitelmia Heidin mielessä, niistä enemmän Taigahaun kennelin sivuilla.

Pentu puolellakin on tapahtunu pari Karvapallojen suvun jatkumista. Talven Tarmo eli Rico on ollu isänä Tositouhun kennelin pentueessa ja Roihun Polttaja eli Jekku on ollu isänä Katajavaaran kennelin pentueessa. Ricolle on myös tehty Pompen testaus ja todettu terveeksi tältä osin. Molemmille urhoille taitaa olla tulossa morsiamia uudemmankin kerran.

Surullisempia uutisia tulee sitten Kapun ja Vilman eka pentueen osalta, josta elossa on enää ainut tyttönen Taigasohvi. Velipojat Joonatan (josta kirjoitin jo aiemmin), Kasper ja Jesper ovat päässeet pilvipaimeniksi. Pitkät ja hyvät elämät sai pojat elää ja ilahduttaa perheitään. 

Edesmenneen isäni koiraa Vinkaa (Pilvipolun Vinkkatassu) sain kesäloma reissulla nähä harva se päivä. Vinkalla oli sitkeä korvatulehus päällä ja mie sain toimia sairaanhoitajana. Vinka on aina ollu tosi nirso ottamaan lääkkeitä ja niinpä Seppo ja Tuula halus et mie annan lääkkeet ja hyvinhän se suju. Vinka piristy silmissä ja vaikka kunto välillä vähän ailahtelee, on poitsu ikäsekseen vielä melkosta terästä. Ja kun saa viettää luksuselämää huomion keskipisteenä, ihan oman vauhdin ja innon mukaan, niin mikäs on eläkepäiviä viettää. 14.10 ikää tulee jo 16-vuotta ja siitä isot onnittelut Vinkalle!!

Heinäkuun vietimme Tytin (Tytön Tyllerön) vieraana, Arto ja Teemu töitä tehen, lapset riekkuen ja myö Riikan kaa ruokahuollosta, marjastuksesta ja koirien yölenkittämisestä huolehtien. Koko heinäkuun oli niin hirveä helle, ettei päivisin juuri lenkille lähetty, eikä muutenkaan tullu paljon liikuttua koululta kuin uimarannelle suunnaten. Tyttikin alkaa olla siinä iässä, että elämä on rauhottunu ja tasapainottunu. Tytin veli Sulo (Pojan Pallero) on käyny silmätarkissa ja silmät on edelleen terveet, hieno homma!

Hohtavista hangista on nautittu Ylläksellä koko kevät ja ennen vappua tuli reilu kerros uutta lunta jo roskaantuneitten hankien päälle. Tunturissa on ollu loistavat ulkoilukelit, Arto ja tytöt on lasketelleet tosi paljon ja mie oon sit lumikenkäilly koirien kaa ympäriinsä. Nyt on hissit jo kiinni, mut eilen laavulla makkaranpaisto puuhien lomassa Iida kirmasi Y1:lle ja oli auttanu reippaana hissimiehiä purkamaan ankkurihissejä talvivarastoon.

Taigahaun kenneliin synty 2 narttu ja 4 urospentua maaliskuun puolessa välissä. Pari kertaa ehin käyvä Taigaa ja pentuja ihastelemassa Rovaniemen reissuilla. Nyt on ensimmäinen pentu jo lähteny reippaana uuteen kotiin ja muutkin yhtä lukuunottamatta lähiaikoina. Heidi saakin nauttia sitten yhen pennun koulutuksesta ennenkuin se pääsee omaan perheeseen myöhemmin kesällä. 

Paimennus reissut Pelloon Minnan ja Ahin luokse olivat antosia. Porot hieman säikky Hepun vaaleaa väriä, mutta fiksuna nuorena miehenä se ei liikoja hötkynny ja osas vähentää painetta tarvittaessa. Myös Humppa, Mökö ja Kumma pääs aitaan ja kaikki toimi omalla tavallaan hienosti. Humppaa nyt pitää vähän patistella, se kun yrittää luistaa edelleen hommista jäämällä miun selän taa norkoilemaan. Mököltä löyty selvästi rohkeuden merkkejä, varsinkin toisella aitaan menolla ja Kummahan tekee niin paljon töitä kuin vain veteraanina jaksaa, pitäen kuiten järjen touhussa koko ajan mukana. Kummalla oli aijassa enemmän merkkejä raskaasta hengityksestä, kuin normi oloissa ja niinpä kun käytin tytöt keskiviikkona rokotuksella pyysin eläinlääkäriä kuuntelmeen sydämen. Äänet oli hiukan heikot tai huonosti kuultavissa. Sivuääniä ei kuulunu, mut epäilys nesteen kerääntymisestä keuhkoihin ilmeisesti vaikeuttaa sydän äänien kuulumista. Vilmallahan oli samaa ongelmaa vanhempana. Pyysin myös tarkastamaan Kumman kyljessä olevan irtonaisen patin. Ite oon ollu sitä mieltä et se on rasvapatti ja niin oli eläinlääkärikin. Jos ei hälyttävästi ala suurentua tai kiinnittyä, niin ei oo hätää. Kumma on kyllä jaksanu tosi hyvin kaikki kevään lenkit, ollaanpa oltu tasamaalla tai tunturissa, joten kyllä se edelleen on hyvä kuntonen veteraani.

Pelastusetsintä harkatkin päästiin pienen kevätsesonki tauon jälkeen alottamaan torstaina. Oulussa käytiin Sannan ja Satun kaa kouluttautumassa pelastuskoira kouluttajiksi pari viikkoa sitten, joten nyt on uusia oppeja kesän reeneihin. Viikon päästä lähen Hepun kaa pyörähtämään Kittilän näyttelyssä ja seuraavana päivänä ois Satu-Marian verijälkikoulutus. Eikä Iidallakaan oo eskaria jälellä kuin kolme viikkoa, saa nähä kerkeekö lumet ennen sitä lähteä. Yöpakkasia on riittäny monta viikkoa, eikä lumet oo paljoa hävinneet. Joki on kuiten auki, joten tulvaa tässä ootellaan.

Paistoin äsken tyttöjen kaa ison läjän karjalanpiirakoita ja nyt mahat ähkyssä herkullisista piirakoista otetaan rennosti. Iida alkaa olla aika mestari kuorien ajelussa, Pietakin kovasti opettelee pikku kaulimella. Iidan rypytyskin alkaa sujua siihen malliin, et ilmotti seuraavan kerran paistavansa piirakat yksin :)

Kasvateistani paikalla olivat Taiga ja Lempi neitoset, jotka molemmat saivat EH:t ja hyvät arvostelut, jotka voi käydä lukemassa Taigahaun blogista http://www.taigahaun.net/blogi.php?page=1#a3. Kuvia löytyy myös Annin ottamana täältä http://annips.kuvat.fi/kuvat/Koiratapahtumat/Pellon+Rn+15.2.2014/Poikkikorvan+Hoot/. Myös Hepun kaksi siskoa oli paikalla ja kyllähän Heppu hyvin siskonsa muisti.

Kehän jälkeen käytin sekä Hepun että Humpan silmätarkissa ja molempien silmät olivat terveet. Hepulla oli oikeassa silmässä pieni sikiöjäänne viiru (PPM Iris-Iris), joka oli onneksi symmetrinen eli silmät olivat siis terveet. Terveystarkit jatku tiistaina Rovaniemellä, jossa sijotusnarttu Peppi kävi tarkastuttamassa kokonaan ittensä eli silmät oli terveet, oikeassa silmässä takakapselilla roiske, joka yhdessä tasossa, jolloin se on ok. Polvet oli 0-0 ja kyynärät sekä lonkat näytti hyviltä. Virallisia tuloksia kennelliitosta siis ootellaan. Lempi kävi myös silmätarkissa ja silmät oli ok.

Taigahaun kennelissä eletään jännittäviä aikoja, kun Heidi käytti Taigan maanantaina ultrassa ja pentujahan siellä näky. Ja täytyy myöntää, että mie ootan pentujen syntymää vähintään yhtä paljon kuin Heidi! Vielä kolmisen viikkoa ootellaan, mut onneks tekemistä riittää. Lunta on oikein mukavasti ja vaikka kelit on olleet melkosen lauhat lapin talveksi, niin lumikenkäiltyä ja potkuroitua on tullu aikasen reippaasti, pari viime päivää on vaan menny peiton alla sairastaessa. Harmitti niin eilen, kun en kyenny kattomaan Riemuliiterille Iidan ja Pietan talven ekoja hiihtokisoja!

Merkkasin Ylläksen koirakerhon porukoitten kanssa uuven lumikenkäreitin Velhon kodan parkkikselta Kuerille. Reitti on tosi kiva, matkalle mahtuu kaunista mettää, upea kynttiläkuusikko kuru ja lopulta tykkylumi käkkyröitten lomasta reitti menee puuttomalle huipulle asti. Tästä kun olo paranee, pääsen jatkaa poikien kaa etsintäharjotuksia ja syksylle ollaan suunniteltu anottavaksi koirakerhon nimissä pelastuskoirakoetta. Ylläksen koirakerhohan hyväksyttiin Suomen Pelastuskoiraliittoon ja näin saamme hyvin alkanutta harrastusta vietyä etiäpäin.

Paimennushommiakin on varattu Mäntyrannan Minnan luo keväälle ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, Mökö täyttää pian 9 ja Kumma jo 12 vuotta! Vaikka tytöt on hyvässä kunnossa, taijan pitemmille vaelluksille lähteä poikien kanssa, toisaalta Mökö on niin nuorekas, että kyllä mie sen vielä johonkin pitempään reissuun mukaan otan :)

Miun piti pysyä aikaslailla näkymättömissä, olin molempien koirien loppupalkka suoritusten jälkeen. Onneks kuiten näin suoritukset ja mikäs niitä oli seuratessa kun molemmat ovat Heidin ohjauksessa niin taitavia!

Taigan hännän ilosta pyörintää on aina ilo katsoa. Tuloksena 170,5 pistettä, TK2, sijotus 1/5 ja avoimen luokan rotumestaruus!!!!

Lempi meni pitkästä odotuksesta huolimatta ilosena kehään harvat housukarvat hauskasti heiluen ja sai hienosti suoritettua koko homman. Tuloksena 178,5 pistettä, sijoitus 1/10 ja alokas luokan rotumestaruus!!!!

Muutamia kuvia kisojen jälkeen https://picasaweb.google.com/102654614845974903242/TokonRotumestarit#

Kisan aikana tuli niin keskityttyä suorituksiin ettei muistanu ees kuvata. Ja piti pysytellä vähän kauempana ettei koirat huomaa minnuu ja sekoa liian aikasin ;)

Siis saman kasvattajan emä ja tytär, samalla ohjaajalla, kerralla rotumestareiksi, nyt saa kyllä juhlia!!! Onnea vielä hirmusesti Heidille, Taigalle, Lempille ja tieten taustajoukoille kotisohvalle, ootte mahtavia!! Kannustaminen ja etiäpäin potkiminen tulee jatkumaan tavalla jos toisellakin, kerta tulokset on näin mahtavia :)

Hepun kanssa kävin Heinäveden näyttelyssä nappaamassa ROP-pennun tittelin. Heidi ja Taiga on jatkaneet hienoa toko uraansa ja Taigan pentusuunnitelmat etenee. Sopivia uroksia on etitty ja kun varmistus saadaan, kuka vaihtoehdoista valikoituu, uutisoidaan Heidin kaa tahoillamme.

Iida alotti eskarin ja Pietakin pääsee taas kerhoon touhuamaan. Vauhtia ja ääntä riittää, elämä jatkuu työntekoon palaten. Pääsinkin aika unelmahommiin pariksi viikoksi: vaellusoppaaksi. Kaks kertaa tuli peräkkäisinä viikkoina pistettyä kenkää toisen eteen Ylläs-Hetta välillä Lapland Classic vaelluksella. Säät oli aivan mahtavat, yks sadepäivä koko aikana ja ruskan etenemistä oli ilo seurata mukavien asiakkaiden kanssa. Muutaman kuvan ehin matkalla napata, niistä jotain albumissa https://picasaweb.google.com/102654614845974903242/YllasHettaX2183082013

Syksy jatkuu muutamilla opashommilla ja muullakin työnteolla. Lokakuun lappalaiskoirien erikoisnäyttelyyn haaveilen ehtiväni, toivottavasti ainakin Hepun karva ettisi siihen mennessä kasvamaan.

Jekku kävi Kemissä näyttelyssä, tuloksena EH AVK4. Hepun oon ilmottanu Heinävedelle ja Humpalle taitaa tulla samoille päiville tapaaminen Riskun kanssa.