Tasan 12 vuotta sitten äitienpäivänä Vilma synnytti 4 pirteää pentua, joiden isänä oli oma urokseni Miehtebiekka Capitano. Vilma hoiti synnytyksen hyvin ja Kapu kävi nurkan takaa hieman kauhuissaan kurkkimassa mitä oikein tapahtuu. 

Paljon onnea hienoille veteraaneille Pohjois-Karjalaan! Toivottavasti ilostutatte perheitänne vielä monta vuotta tästäkin eteenpäin.

Tässä muutama kuva nelikosta pentuina ja vähän isompinakin.

Jesper, Kasper, Taigasohvi ja Joonatan

Kasper, Taigasohvi, Joonatan ja Jesperistäkin näkyy valkoinen hännänpää

Kasperin voikukkapellolla ikuistanut Tarja.

Jesper näyttelykehässä Jarkon kuvaamana.

Iloisen maatilan työkoiran Joonatanin kuvan on ottanu Hassisen Kirsti.

Taigan kissakaverinsa kanssa kuvannut Mervi.

Ja pitäähän kuva olla myös iloisista vanhemmista. Meinaa tippa tulla silmään kun Kapun kuvaa katson, pian on jo 4 vuotta siitä kun Kapu melkein 15 vuotiaana lähti autuaammille paimennusmaille. Aika näyttää kauanko Vilma vielä meitä ilahduttaa olemassa olollaan.

 Korpikosken Laulu eli Lempi lähti maanantaina Heidin, Hannun ja Taigan matkaan Rovaniemelle. Päädyimme Heidin kanssa yhteisomistajuuteen, katotaan mitä se tuo tulevaisuudessa tullessaan :) Lempin ja Taigan kuulumisia voi käydä lukemassa täältä http://karvakoipelit.blogspot.com/

Korpimetson Sointi eli Moyo onkin sit saanu touhuta täällä mummojen kaa ainoana pentuna ja lähtee lauantaina kohti Rovaniemeä. Tänä aamuna kaivelin saunamökin kätköistä Mökö mummon pentuvaljaat ja ne olivatkin Moyolle just sopivat. Niinpä miun ei oo enää tarttenu poitsua kantaa tien yli kainalossa pellolle lähdettäessä. Ihan hyvin on menny valjaisiin ja hihnaan totuttelu. Tässä pari kuvaa valjaiden kanssa ja ilman.

Tänään soittelin kuulumisia Korpijärven Loiskeesta ja ilokseni sain kuulla, että nimeksi oli annettu Jeri eli tämä nimihän löytyy jo suvusta Kumman edesmenneeltä isältä. Jerille kuulu kaikinpuolin hyvää.

Korpikevään Taiga eli Peppi oli saanut tässä päivänä eräänä hieman pihkaa turkkiinsa ja näin ollen on saanu totutella pieniin karvan leikkaus hommiin. Muuten Pepillekin kuuluu oikein hyvää.

Korpikevään Keiju eli Pimu on myös ollu reippaana uudessa kodissaan.

Lauantaina Mökö sit lähtee Minnalle Poikkikorvan kenneliin, joten kylläpä täällä meno menee melko seesteiseksi, kun taloon jää vain vanhukset Vilma ja Kumma. No, Kumman kaa ois tarkotus alkaa valmistautumaan vaellukselle lähtöön, johon ei siihenkään oo enää kuin kuukaus aikaa. Pitää alkaa hommaamaan viimesiä varusteita ja porojauhelihaa ja muita herkkuja kuivattavaks, jotta ois kerrankin kaikki ajoissa valmiina.

 Aikamoinen lumisade on siivittäny pentuja uusiin koteihin tänä viikonloppuna. Lunta on tullu niin paljon, että kun kävin illalla uusiin koteihin lähtöä vielä odottavien Korpimetson Soinnin eli Moyon, Korpikosken Laulun eli Lempin ja mummojen kaa lenkillä, ei pennut meinanneet päästä mihinkään. Niillä oli täysi työ loikkia auraamattomalla tiellä mummojen perässä. Teinkin välillä niin, että käskin Kumman ja Mökön menemään reilusti edelle ja sitten kutsuin ne takas, että tekivät ees jonkunlaista polkua meille takana tuleville. Vilmankin ilme oli välillä sen näkönen, että eikö sen kesän pitäny olla jo tulossa!!

Meno täällä on huimasti rauhottunu ja tuntuukin uskomattomalta, miten kolmen pennun lähtö rauhottaa elämää. Moyo ja Lempi ovat kuiten olleet tosi vauhdikkaita. Nyt ruokakin syödään aivan rauhassa, eikä muutenkaan hötkytä ja olla heti naskalihampaat tanassa puremassa kaikkea mikä liikkuu.

Pennuista ensimmäisenä uuteen kotiin lähti eilen Korpikeijun Kuiske eli Pimu. Pimu lähti reippaasti Sannan ja Peten matkaan ja matka olikin menny mukavasti kotia Keminmaalle asti. Sanna laitto vielä illalla ihanan kuvan, jossa Pimu nukkui keskellä lattiaa ihan oikosenaan. Mikä luottamuksen osotus uudelle perheelle, nukkua niin avarassa paikassa jo ekana iltana. Pimu ei ollu kaikkein reippain pentu, mutta ei missään nimessä arkakaan, niinkuin ei yksikään tästä pentueesta. Yökin oli menny ihan hyvin, joten kaikinpuolin hyvillä mielin olen ekan pennun lähdöstä.

Tänään lähti sitten sijotusnartuksi valitsemani Korpikevään Taiga eli Peppi Rovaniemelle Minnan ja Miljan matkaan. Peppi oli yhtä reipas lähtijä kuin Pimukin ja sielläkin oli matka menny hyvin. Ens viikolla Peppi saakin naapuriinsa sit Korpimetson Soinnin eli Moyon. Kiva kun pennut menee noin lähekkäin, saavat leikkikaveriakin toisistaan.

Iltapäivällä lähti sit vielä Korpijärven Loiske kohti Kittilää Tommin sylissä reippaasti istuen ja Loiskeen kuulumisia kerron sitten kun sieltä suunnalta kuuluu jotain.

Heidihän on jonkunverran , siis ihan vaan pikkasen, ollu ihastunu Korpikosken Lauluun ja niin siinä sitten kävi, että Lempi lähtee myöskin Rovaniemelle ja pääsee oman emon eli Taigan oppiin. Ja samalla myöskin lähelle Peppiä ja Moyoa. Siellä suunnalla onkin sit hyvä järjestää kolmen pennun tapaamisia, kun asuvat kaikki toisiaan lähellä.

Nyt vaan sit aletaan jännäämään montako Poikkikorvaa Mökö tekee Minnan kenneliin. Selkä on levinny aikamoisesti ja nisät alkaneet roikkumaan. Tänä aamuna Mökö ei meinannu enää päästä kopin katolle hyppäämään, joten kyllä massussa jotain kasvaa. Mökön pentuja voi kiinnostuneet kysellä miultakin.

 Olipa kiva käydä kävelyllä viiden sukupolven kanssa  

No, pentujen kävelyä lyhennettiin sen verran, että ne vietiin autolla mäelle. Pikkasen ois liian vaarallista lähtee villikkolauman kanssa Ylläksentien yli ja mennä mökkitietä mäelle, sen verran on kuiten vielä teillä liikennettä. Pihassa vauhtia on niin paljon, että ei meinaa oma tontti enää riittää. Luulin, että mäellä oisivat olleet rauhallisia tutkijoita, mutta mitä vielä. Pennut ei yhtään arastelleet uutta paikkaa, eikun vaan etunenässä tutkimaan mitä hajuja mäeltä löytyy. Umpihankeenkin pellolle yrittivät, mutta eihän siitä mitään tullu, kun lunta on vielä paljon ja se upottaa näin illasta pohjia myöten. Kuvia kävelyltä löytyy täältä aikamoinen läjä  https://picasaweb.google.com/karvapallonkennel/KavelyllaYhdeksanKoiranKanssa

Päivällä tutkin pentuja tarkemmin, kampailinkin ja otin yksinään kopin katolle touhuamaan. Kummallakin pojilla tuntuu kivekset melko selvästi. Silloin olivat ihanan rauhallisia ja antoivat tehä kaikki hommat tosi nätisti. Ens viikon lopulla ekat lähtee uusiin koteihin ja Taigakin pääsee oman perheen luo Rovaniemelle.

Uros Karvapallon Korpijärven Loiske on vielä kotia vailla, Loiske koiranetissä http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI22252/12&R=189. Poitsu on ilonen veikko ja tykkää kovasti touhuta sekä sisarusten, mummojensa ja meijän kaksjalkastenkin kanssa. Luovutus on toukokuun ekana viikonloppuna.

Kuvaan mukaan änkeävä narttu Korpikosken Laulu vielä miettii tulevaa kotia ;)

Lisää kuvia pennuista löytyy täältä http://picasaweb.google.com/karvapallonkennel. Tuoreimmat kuvat on tältä päivältä ja mukana touhuissa myös koko meijän mummoosasto.

Korpikevään Taiga, Korpikeijun Kuiske, Korpijärven Loiske, Korpimetson Sointi ja Korpikosken Laulu ovat jo kuusviikkosia.

Nappasin tänään vain tämän yhen kuvan kännykällä. Jos oisin lähteny hakemaan sisältä kunnon kameran, ois pennut ehtineet jo tiesminne. Taiga ei juuri enää pentuja imetä, mutta siivoaa edelleen tarpeet (myös ulkoa) ja kouluttaa kovasti pentuja.

 Kylläpä tuli pentujen paperit vauhdilla kun tein rekisteröinnin omakoirassa. Torstaina oli siis sirutus ja tänään tiistaina kennelliiton kuori jo nökötti postilaatikossa! Samalla vauhdilla tuli myös koiranruuat Peten Koiratarvikkeesta, ne oli postintäti tuonu etukuistille, sillä aikaa kun oltiin aamulenkillä. Kätevää kun posti on kaukana, niin kaikki paketit tulee automaattisesti kotia.

Pennut on nyt olleet tosi paljon ulkona ja tykkäävät kyllä touhuta siellä. Ja koska kukaan ei enää taho pysyä sisällä pentulaatikossa, veimme laatikon tänään sisältä pois. Ralli sisällä on ihan mahoton, mutta onpa niitä touhuja kyllä kiva seuratakin. 

Laittelin äsken otettuja terassi kuvia picasaan, menivät vaan kahessa osassa, kun netti just pätkäsi. En alkanu uudelleen laittaa, jos ei sit vaikka ois onnistunu ollenkaan enää. Kuvat löytyy siis täältä http://picasaweb.google.com/karvapallonkennel.

 Tänä aamuna aurinko näyttäytyi parin sadepäivän jälkeen ja parin asteen yöpakkanen oli kuivattanut lumen pinnan. Keli oli mitä mainioin, joten pennut lähti ulkoilemaan heti aamuruuan jälkeen. Ja niin tehtiin myökin Iidan ja Pietan kanssa. Pennut kävivätkin sitten koppiin nukkumaan ja mie laitoin Iidan pyynnöstä kaksjalkasetkin ulkoruokintaan eli Iida ja Pietakin söivät ruuan saunankuistilla istuen.

Vilman, Kumman, Mökön ja Taigan kanssa lenkiltä tultuamme annoimme Iidan kanssa pennuille poron kylkiluita ja ai että ne maistukin hyville. 

Yritin saada tännekin muutaman kuvan, mutta netti toimi sen verran huonosti, että kuvien siirto ei onnistunu. Onneks siirto verkkoalbumiin onnistu, joten ulkoilukuvat ovat täällä https://picasaweb.google.com/karvapallonkennel/PoronluidenMaistajaisia.

 Pennut kävi tänään eläinlääkärissä pentutarkastuksessa ja mikrosirutuksessa. Reissu meni kaikinpuolin hyvin, ainut joka oli kärsivän näköinen oli Taiga, joka ei autossa päässy pentuja karkuun ja joutu imettämään niitä, vaikkei ois just sillon halunnu. Kaikki pennut todettiin terveiksi ja ovat nyt sirutettu.

Samalla tarkastutin myös Vilman sydämen ja siellähän se sykki entiseen tapaan eli isoisomummo voi siltäkin osin hyvin. Takapäätä ei jaksa enää seistessä vanhaan tapaan kantaa, mutta liikkeessä kantaa koko kroppansa vielä hyvin.

Lumisade muuttu rännäksi ja nyt alkaa olla loskaa ihan omiks tarpeiks. Onneks piha ja koiratarha ovat vielä pohjaltaan suht kovia, niin pennut ei ulkoillessa ihan heti kastu mahojaan myöten.

Kumma ja Hämy (Karvapallon Kummastus ja Hämmästys) täyttävät tänään 10 vuotta, molemmille hurjasti onnea ja pitkää ikää!!

Illalla alko satamaan lunta ja sitä sataa edelleen. Pennut on olleet nyt sen verran monta kertaa pihalla, että paikka on jo ihan oma ja lumimyrskyleikit on aika villejä! Olis ollu kiva ottaa kuviakin, mutta lunta tulee niin paljon, ettei viiti kameraa ottaa kastumaan.

Aamuisin pentulaatikossa käy sellanen ulina ja räksytys, kun vaaditaan aamuruokaa nyt ja heti. Aamupalan jälkeinen ulkoilu ottaa onneksi hyvien yöunien jälkeen tehokkaasti vauhdin pois ja sitten on taas rauha talossa, kun pennut massut pullollaan juoksevat unijuoksuja.

Huomenna menemme mikrosirutukselle, joten ensimmäinen autoreissu odottaa.